Tulevaisuutta rakentaen

Tuuletin hurisee. Muutama siivekäs pikkueläin lentelee huoneessa. Ilma on lämmin ja kostea. Kolmekymmenvuotias Eda vetää muovisen tuolin esiin ja istahtaa sille. Tummat lyhyet hiukset on sidottu poninhännälle niskaan. Päällään Edalla on t-paita ja polvipituiset farkut. Kasvoilla on ystävällinen, mutta varovainen hymy. “Eihän minun tarvitse puhua englanniksi?”, hän kysyy varovasti. Kun työkaveri lupautuu kääntämään keskustelumme, rentoutuu Edakin ja hymy syvenee kasvoilla.

Istumme kaikki kolme pitkän pöydän ääressä Yayasan Sulinama -järjestön toimistossa Indonesiassa. Sekä Eda että hänen sisarensa työskentelevät järjestössä, ja velikin työskenteli siellä aiemmin. Pienestä Emman kylästä korkeammalta vuorilta kotoisin oleva Eda asuu sisarensa kanssa setänsä ja tätinsä luona kaupungissa, lähempänä työpaikkaa. Eda vastaa järjestön äidinkielisestä pyhäkoulutoiminnasta burunkielisellä alueella. Toiminta ei ole vielä alkanut, mutta valmisteluja tehdään koko ajan.

“Teen tätä työtä koko sydämellä. Minulle tärkeintä elämässä on se, että voin palvella Jumalaa. Tekemällä lapsityötä saan palvella Jumalaa”, pyhäkoulun opettajana toimiva Eda selittää lisäten, että on vielä niin paljon ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. “Haluan tehdä osani siinä, että ihmiset voisivat löytää Jeesuksen”, Eda jatkaa.

Eda on mukana äidinkielisessä pyhäkoulutyössä, sillä hänen mielestänsä lasten tulisi saada hyvä ja vahva perusta uskosta ja Jumalasta. “Haluan kertoa heille oikeasta Jumalasta, heidän kielellään. Kielellä, jota he ymmärtävät”, Eda hymyilee. “Kun käytämme lasten omaa äidinkieltä, lasten on helpompi kertoa mielipiteensä ja ilmaista tunteitansa. He voivat myös puhua sujuvammin ja he ymmärtävät asiat helpommin”, Eda selittää innoissaan. Lasten oppiessa tuntemaan Raamattua Jumalan Sana voi muuttaa heitä.

“Usein ihmiset aliarvioivat lapsityön ja pyhäkoulun opettajien merkityksen. Meidän ei tulisi kuitenkaan toimia niin. Jos jätämme lapsityön huomioimatta, ei maalla tai kansalla ole tulevaisuutta”, Eda painottaa. Eda korostaa, että ajattelutapoja tulisi muuttaa ja seurakunnille tulisi näyttää, että työ lasten parissa on yhtä tärkeää kuin muutkin työmuodot.

Omalla paikallaan Eda on mukana rakentamassa Jumalan valtakuntaa ja edesauttaa unelmaa siitä, että lapset voisivat oppia tuntemaan Jumalan sanaa.

Kirjoittaja tapasi Edan matkallaan Indonesiassa.