Tarkkailijan roolissa

Kirjoittaja oli huhti- ja toukokuun vaihteessa vierailulla Indonesiassa Yayasan Sulinaman työntekijöiden kanssa. Wycliffe Raamatunkääntäjät tukee yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa aloitettua äidinkielistä pyhäkoulutoimintaa.

Matkan tarkoituksena oli, että Yayasan Sulinaman työntekijät pitäisivät työpajan alueen pyhäkoulunopettajille, ja niinpä aamuisin kiipesimme kukkulan laella olevalle kirkolle. Eri kylistä olevat pyhäkoulunopettajat haastettiin opettelemaan uudenlaisia aktiviteetteja, lauluja ja Raamatun kertomusten kertomista. Kun he lauloivat itsellenikin tuttua laulua Sakkeuksesta omalla kielellään, täytyy tunnustaa, että silmäkulmassani saattoi olla hikipisaran sijaan kyynel. Nämä opettajat olivat alunperin olleet peloissaan, että lapset nauraisivat heille, jos he yrittäisivät puhua omaa äidinkieltään, kalumpangia, ja nyt he käänsivät lauluja tuolle kielelle! Vaikka olinkin tarkkailijan roolissa, koin voivani olla heille rohkaisuksi jo siten, että olin läsnä ja kiinnostunut heidän tekemästään työstä.

Heräsimme kukonlaulun aikaan sunnuntaiaamuna ja kiiruhdimme kirkolle. Kulkiessamme kylän läpi seurailin kylän aamua. Eräässä pihassa nainen murskasi riisiä jalkojensa alla, toinen pesi pyykkiä hihat ylös käärittyinä. Pieni lapsi itki ja polki jalkaa kotiovella. Toisen talon ovella tervehti hymyillen raskaana oleva nainen. Kello seitsemän kirkon penkit täyttyivät kirkassilmäisistä ja innokkaista taaperoista koululaisiin saakka. Oli prinsessamekkoja, kammattuja hiuksia ja kauluspaitoja. Isommilla oli mukanaan indonesiankieliset Raamatut, sillä kalumpanginkielinen käännös on vasta työn alla.

Suomalaisena pyhäkoulun opettajana koin tilanteen hyvin vieraana, mutta silti niin tuttuna. Sakkeuksen tarinaan perehdyttiin Raamatun kertomuksen kuuntelemisen lisäksi lauluin ja leikein. Opeteltiin raamatunlauseita, puun osia ja yhdisteltiin palapelissä kertomuksen sanoja kuviin. Lapset vastasivat innoissaan kysymyksiin ja nauttivat silminnähden heille tarkoitetusta ohjelmasta, johon ainakin osan kohdalla panostettiin ensimmäistä kertaa kunnolla. Toiminnalla oli selkeä tarkoitus – opettaa lapsille Jeesuksesta ja samalla tukea heidän kasvuaan ja oppimistaan. Esimerkiksi Raamatun kertomus kerrottiin näyttäen samalla koko ajan tekstistä, missä kohtaa mennään. Ammattitaidolla rakennettu työpaja ja pyhäkoulu olivat miellyttävää seurattavaa. Ei siihen tarvittu minua tai minun kokemustani. Osani oli olla heille rohkaisuksi, tarkkailla ja oppia itsekin.