Seurakunnan keskellä

Parhaissa pyhävaatteissaan ihmiset saapuvat kirkon mäkeä ylös ja pysähtyvät mäen laelle hieman levähtämään. Sitten he astuvat suurista puisista ovista sisään tervehtien toisiaan, ja etsivät itselleen paikat kirkon penkeistä. Tuulettimet hyrräävät seinillä koko ajan luoden ajoittain pienen tervetulleen viileän ilmavirran. Paikalla on vain nuoria ja aikuisia, lapset ovat ulkosalla, sillä heidän pyhäkoulunsa oli jo aikaisemmin aamulla. On jumalanpalveluksen aika pienessä valkeassa kirkossa Kalumpangissa, Indonesiassa.

Sulawesin saarella Indonesiassa pitkän hiekkatien molemmille puolille levittäytyy tasaisin välimatkoin pieniä kyliä. Kylien asukkaat kuuluvat kalumpanginkieliseen vähemmistöön. Jokaisessa kylässä on pieni – tai iso – kirkkorakennus, joka sijaitsee pienten mäen nyppylöiden päällä. Noin 90 prosenttia kalumpanginkielisestä väestöstä kuuluu kirkkoon.

Keskellä Sulawesin saarta sijaitsevaan yhteisöön kristinusko saapui vuonna 1926 hollantilaisten lähetystyöntekijöiden myötä. Nykyään suuri osa väestöstä osallistuu sunnuntain jumalanpalveluksiin. Jumalanpalvelusten lisäksi seurakunnissa on erilaisia muita tapahtumia riippuen seurakunnan koosta ja resursseista. Pienessä 16 perheen seurakunnissa on luonnollisesti vähemmän erilaisia tilaisuuksia, kun taas suurissa yli 60 perheen seurakunnissa on enemmän. Useat seurakunnat järjestävät omia tilaisuuksia niin naisille kuin miehillekin. Nuorille on omat kokoontumiset, jotka ovat toisinaan yhdessä naapurikylien nuorten kanssa. Pyhäkoulua järjestetään niissä seurakunnissa, joissa siihen on resursseja. Suurin osa toiminnasta on kuitenkin suunnattu aikuisille.

Pitkälti indonesian kielellä toimiva jumalanpalvelus on melko liturginen kokonaisuus, johon kuuluu niin laulua, kolehti, rukousta kuin saarnakin. Vaikka kieli on suomalaiselle vieras, ovat laulut melodioiltaan hyvin tuttuja ja niihin on helppo yhtyä. Indonesian kieltä luetaan nimittäin pääasiassa samalla tavoin kuin suomeakin. Niin saarna kuin muukin jumalanpalveluksen toiminta on useissa seurakunnissa indonesian kielellä, sillä pastorit eivät välttämättä osaa kalumpangin kieltä, joka on yhteisön äidinkieli. Alueella on nyt muutamien vuosien ajan käännetty Raamattua, joten tulevaisuudessa kalumpanginkielisten jumalanpalveluksien pitäminenkin helpottuu. Yhteisön jäsenet voivat itse lukea, omalla kielellään, Raamattua ja ymmärtävät sen sisältöä paremmin. Äidinkielinen pyhäkoulu tukee lasten hengellistä kasvua jo nyt, jotta heidän ei tarvitse odottaa Raamatun valmistumista omalle kielelleen. Samalla pyhäkoulun aktiviteettien tarkoitus on tukea lasten oppimista yleisesti ja mahdollisuutta lukea Raamattua itse sen valmistuttua.

Jumalanpalveluksen päätyttyä kaikki tervehtivät toisiaan kädestä pitäen – toivottaen siunausta. Harras ja rauhallinen tunnelma vaihtuu nopeasti vilkkaaseen keskusteluun, jota nauruntyrskähdykset siivittävät. Hetken kuluttua kuulumiset on vaihdettu. Mäki ja kirkko sen päällä ovat tyhjiä, ja ihmiset ovat palanneet askareidensa pariin.