Omalla kielellä, oman kulttuurin tueksi

Omalla kielellä, oman kulttuurin tueksi

Utelias ja innokas Ela on pieni pyhäkoululainen, joka kysyy, ellei muuten ymmärrä. Hän käy pyhäkoulussa, jossa puhutaan kalumpangin kieltä. Hän asuu Kalumpangin alueella, mutta koska kyseisen kielen käyttäminen ei ole ollut suosiossa, ei Ela ole aina puhunut kalumpangia kodin ulkopuolella. Jos vaikkapa laulun sanat ovat vieraat, pyytää hän äidiltään apua.

Ela on kertonut äidilleen rakastavansa piirtämistä ja oppineensa myös pyhäkoulussa rukoilemaan. Äiti naurahtaa kertoessaan, että tytär oli puhunut indonesiaa selittäessään lempitarinansa Mooseksesta. 

Elan äiti käyttää kalumpangin ja indonesian kieliä sekaisin. Lapsilleen hän on puhunut kalumpangia siitä alkaen, kun he ovat oppineet puhumaan. 

“Kalumpangin kielen käyttäminen pyhäkoulussa on hienoa edistystä. Se tukee meidän omaa kulttuuriamme ja kieltämme”, hän selittää.

Myös toisen pyhäkoululaisen, Ivanin, äiti käyttää lasten ja perheen kanssa kotona sekä indonesian että kalumpangin kieltä. Ivan puhuu indonesiaa, mutta äiti on onnellinen, sillä lapsi oppii pyhäkoulussa kalumpangia. Kieltä hän oppinut jo aikaisemmin ystäviltään.

“Mielestäni on tärkeää, että lapset oppivat omalla kielellään. Siinä ei voi olla haittapuolia. Lapset oppivat kyllä indonesian kielen tulevaisuudessa, mutta ellemme me tee jotain omalla kielellämme, tulee tuo kieli katoamaan”, pohtii Elan äiti. 

Omalla kielellä, omaa kulttuuria tukien ja samalla maailman parasta sanomaa levittäen. Sitä on äidinkielinen pyhäkoulu.