Mitä tapahtuu Kalumpangissa? Haastattelussa kaksi opettajaa

Mitä tapahtuu Kalumpangissa? Haastattelussa kaksi opettajaa

Kalumpangissa äidinkielinen pyhäkoulu on ollut toiminnassa jo pian kaksi vuotta. Mitä siellä on tapahtunut ja mitä opettajat asiasta pohtivat?

Wiriyanti on yksi opettajista. “Minulle on toisinaan vaikeaa käyttää omaa äidinkieltäni. Vaikka se onkin oma kieleni, ei minulla ole itseluottamusta käyttää sitä”, hän kertoo. Wiriyanti on tottuneempi käyttämään indonesian kieltä kotonaan ja epäilee sen olevan syynä omaan epävarmuuteensa. Daniel, toinen pyhäkoulun opettaja, on samaa mieltä. “Totta kai se on ensimmäisellä kerralla vaikeaa, mutta minä aina rukoilen Jumalalta apua, jotta voimme palvella paremmin, erityisesti käyttäessämme omaa äidinkieltämme Jumalan sanan levittämisessä”, Daniel selittää.

Daniel ja Wiriyanti kertovat lasten olleen aiemmin vähemmän motivoituneita käymään pyhäkoulussa. Uuden äidinkielisen materiaalin myötä lapset ovat innostuneet pyhäkoulusta. “Erilaiset aktiviteetit ja kalumpangin kieli kiinnostaa lapsia”, Wiriyanti selittää. Lapsista oli aluksi myös hassua kuulla opettajien puhuvan heidän äidinkielellään. Nyt he ovat tottuneet siihen ja käyttävät kieltä itsekin. Daniel kertoo, että jos hän on myöhässä pyhäkoulusta, lapset lähtevät etsimään häntä. “Heti kirkkoon päästyämme he kysyvät ´mitä tänään tehdään? Piirretäänkö? Onko meillä uusi palapeli?´”, sanoo Daniel.

Lapsilla on suosikkikertomuksia useampia. Jeesus kävelee vetten päällä. Daniel leijonien luolassa. Ester, rohkea kuningatar.

“He rakastavat myös rukoilemista. He rukoilevat omalla kielellään ystäviensä läsnäollessa”, Daniel iloitsee.

Kalumpangiin kuuluu hyvää. Lapset ja opettajat nauttivat pyhäkoulusta ja yhä useampaan Raamatun kertomukseen on valmistettu pyhäkouluopetus. 

“Mitä tänään tehdään?”

Tänään opitaan ja iloitaan.

Teksti: Milka Myllynen, Fanny Rumthe, kuva: Fanny Rumthe