Laula sydämesi kyllyydestä

Moa on pikkuruinen Australian pohjoispuolella oleva, Indonesiaan kuuluva saari, jossa asukkaita on muutama tuhat. Siellä elävä kansa elää eristyksissä muusta maailmasta. Kaupankäynti on vähäistä, koska kauppatavaran kuljettaminen muualle on kallista ja hankalaa. Kehitystä hidastaa myös koulutuksen taso. Niin kuin monessa muussakin paikassa, myös Moan saarella valtio on mahdollistanut lapsille peruskoulun, jossa kaikki lapset myös käyvät. Oppiminen on kuitenkin hidasta muun muassa siksi, että koulussa käytetään indonesian kieltä eikä lasten äidinkieltä. Erään koulun rehtori kuvasi tilannetta: ”Minä vaadin, että kaikkien lasten on puhuttava indonesian kieltä. Heidän pitää puhua kansallista kieltä. Mutta en ole onnistunut tehtävässäni viidessä vuodessa”. Tämä sama lähestymistapa on ollut käytössä myös seurakunnassa.

Paliwun kylä on yksi saaren kylistä. Sen 800 asukasta kuuluvat kaikki jompaan kumpaan kylän kahdesta kirkosta. Lähes kaikki nelisensataa lasta osallistuvat kirkon pyhäkouluun. Pyhäkoulussa on perinteisesti käytetty samoja opetusmenetelmiä kuin koulussa ja puhuttu indonesiaa.  Opetuksen sisältö on saatu protestanttisen kirkon kautta pääkaupungista Jakartasta. Pyhäkouluopetusta varten tehdyt ohjeet ovat olleet kyläläisille vaikeatajuisia ja sisällöltään vieraita – sekä opettajat että pyhäkoululaiset eivät ole aina täysin ymmärtäneet niitä. Kuinka voisikaan laulaa sydämen kyllyydestä, ellei ymmärrä, mitä lauletaan?

Kun lapsi ei ymmärrä pyhäkoulussa käytettyä kieltä, hän yrittää matkia isompien lasten käytöstä. Hän ei osallistu mihinkään, mihin ei ole pakko, sillä hän ei ymmärrä ohjeita. Opettajilla on jopa taipumusta nolata lapset, jotka tekevät jotain väärin, mikä ei myöskään rohkaise osallistumaan enempää kuin on pakko. Raamatun jakeen lapsi yrittää opetella ulkoa, vaikka ei ymmärtäisikään sen sisältöä. On tärkeää muistaa koko jae tarkkaan, koska opettaja nostaa jokaisen vuorollaan ryhmän eteen sanomaan sen. Ne, jotka eivät suoriudu tehtävästä hyvin, saavat julkiset moitteet siitä. Epäonnistumisen pelko ja kielelliset esteet haittaavat lapsen oppimista.

Sana Lapsille -hanke on tuonut Moan seurakuntaankin uudet tuulet. Seurakunnan vastuuhenkilöt ja pyhäkoulun opettajat ovat valmistaneet yhdessä hankkeen työntekijöiden kanssa lapsille sopivia oppimismateriaaleja sekä kouluttaneet opettajia, kuinka lapsia opetetaan heidän ikätasonsa edellyttämällä tavalla. Kaikessa tässä käytetään lasten kotikieltä ja toimitaan kulttuuriin sopivalla tavalla. Vaikka aikuisten mielestä on erittäin noloa ja häpeällistä puhua moan kieltä julkisilla paikoilla, lapset iloitsevat tästä uudistuksesta.

Kun seurakunnassa alettiin käyttää omaa kieltä, lapset ovat silminnähden innoissaan. Aivan jokainen lapsi osallistuu opetukseen, kuuntelee keskittyneesti, haluaa osallistua keskusteluun, laulaa sydämensä kyllyydestä, kertoo omat asiansa rukouksessa Jumalalle. Ja tämä on vain se, mikä näkyy päällepäin.

Jouni Mäkelä, hankekoordinaattori